JAKARTA, INDONESIA – Indonesian hallitus arvioi parhaillaan ehdotusta, jonka tavoitteena on nostaa MinyaKita-ruokaöljyn kotimaisen markkinavelvoitteen eli Domestic Market Obligationin (DMO) jakeluosuus 100 prosenttiin valtion omistamien elintarvikeyhtiöiden kautta. Kauppaministeri Budi Santoso kuitenkin korostaa, että mahdollisessa muutoksessa on otettava huomioon mikro-, pien- ja keskisuurten yritysten eli UMKM-yritysten sekä muiden MinyaKita-jakelijoiden asema.
Kysymys on noussut esiin sen jälkeen, kun Perum Bulog esitti hallitukselle, että sen kautta jaettavan MinyaKita-määrän osuutta kasvatettaisiin nykyisestä tasosta aina 100 prosenttiin. Bulogin mukaan suurempi jakeluosuus voisi vahvistaa MinyaKitan saatavuutta Indonesian markkinoilla.
Kauppaministeri ei kuitenkaan ole vielä antanut lopullista hyväksyntää ehdotukselle. Hänen mukaansa päätöksessä on arvioitava koko jakeluketjua, sillä MinyaKitan toimituksiin osallistuu tällä hetkellä useita toimijoita.
Budi Santoso totesi Jakartassa 9. syyskuuta, että UMKM-yritykset ja muut jakelijat ovat edelleen tärkeä osa MinyaKitan jakelujärjestelmää. Hänen mukaansa kaikkien osapuolten roolia on tarkasteltava yhdessä, eikä muutosta voida tehdä jättämällä nykyisiä toimijoita kokonaan sivuun.
Bulog esitti DMO-osuuden nostamista 100 prosenttiin
Perum Bulogin toimitusjohtaja Ahmad Rizal Ramdhani kertoi aiemmin syyskuussa, että yhtiö oli toimittanut kirjallisen ehdotuksen kauppaministerille. Esityksessä pyydetään BUMN-elintarvikeyhtiöiden kautta tapahtuvan MinyaKita-jakelun osuuden nostamista 100 prosenttiin.
Ehdotuksen taustalla on tavoite varmistaa MinyaKitan saatavuus kansallisilla markkinoilla. Bulogin näkemyksen mukaan valtion omistamien elintarvikeyhtiöiden suurempi rooli voisi helpottaa hallitusta seuraamaan tuotteen jakelua ja saatavuutta eri alueilla.
Ehdotus ei kuitenkaan tarkoita, että 100 prosentin DMO olisi jo päätetty ottaa käyttöön. Lopullinen päätös kuuluu edelleen Indonesian hallitukselle, erityisesti kauppaministeriölle.
Budi Santoso onkin tuonut esiin, että ennen mahdollisen uuden järjestelmän käyttöönottoa on arvioitava sen vaikutuksia olemassa olevaan jakeluverkostoon.
MinyaKita ei kulje markkinoille ainoastaan yhden kanavan kautta. Jakeluun osallistuvat muun muassa UMKM-yritykset, Bulog ja muut valtion elintarvikeyhtiöt, kuten ID FOOD.
Ministerin mukaan nykyinen järjestelmä ei ole aiheuttanut sellaista ongelmaa, joka automaattisesti edellyttäisi kaikkien jakelutehtävien siirtämistä Bulogille.
UMKM-yritysten asema keskeinen kysymys
Yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista on pienyritysten asema.
Indonesia on valtava saarivaltio, jossa elintarvikkeiden jakelu vaatii laajan verkoston. Suurten valtionyhtiöiden lisäksi paikalliset yritykset ja pienemmät jakelijat ovat monilla alueilla osa toimitusketjua.
MinyaKita on suunniteltu kansan käyttöön tarkoitettuna edullisempana pakattuna ruokaöljynä. Siksi sen jakelun toimivuus vaikuttaa suoraan kuluttajiin, kauppiaisiin ja pieniin elintarvikeyrityksiin.
Jos jakelujärjestelmä muutetaan siten, että kaikki DMO:n kautta saatava MinyaKita kulkee yhden valtion toimijan kautta, muut jakelijat voivat joutua muuttamaan liiketoimintamalliaan.
Tämä on juuri se näkökulma, jota kauppaministeri haluaa tarkastella.
Budi Santoso korosti, että UMKM-yrityksille on edelleen annettava mahdollisuus osallistua MinyaKitan jakeluun. Hänen mukaansa nykyisessä järjestelmässä pienyritykset toimivat yhdessä Bulogin ja ID FOODin kanssa.
Ministerin viesti on siten, että MinyaKitan jakelun tehostaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että nykyiset yksityiset ja pienet jakelijat pitäisi poistaa järjestelmästä.
Nykyinen DMO-velvoite on 35 prosenttia
Tällä hetkellä Bulogin kautta toteutettavan MinyaKita-jakelun DMO-velvoite on 35 prosenttia.
Tämä prosenttiluku on kuitenkin vähimmäistaso, eikä se tarkoita, että todellinen jakelu olisi pysähtynyt täsmälleen 35 prosenttiin.
Kauppaministeriön mukaan toteutunut jakelu on jo ylittänyt kyseisen vähimmäistason. Budi Santoso kertoi, että toteuma on ollut noin 51 prosenttia.
Tilanne on merkittävä, koska se osoittaa, että nykyinen järjestelmä pystyy jo tuottamaan DMO-jakelua yli virallisen vähimmäisvaatimuksen.
Siksi hallituksen on arvioitava, tuoko 100 prosentin tavoite riittävästi lisähyötyä suhteessa siihen, mitä muutoksesta mahdollisesti aiheutuisi nykyisille jakelijoille.
Ministerin näkökulmasta olennaista ei ole pelkästään prosenttiluku. Vielä tärkeämpää on se, pystyykö järjestelmä varmistamaan MinyaKitan saatavuuden, hinnan vakauden ja tehokkaan jakelun eri puolille Indonesiaa.
Mikä DMO:ssa on kyse?
Domestic Market Obligation eli DMO on järjestelmä, jolla valtio pyrkii varmistamaan tiettyjen hyödykkeiden saatavuuden kotimarkkinoilla.
MinyaKitan tapauksessa järjestelmä liittyy palmuöljypohjaisen ruokaöljyn toimitusketjuun.
Indonesialla on erittäin suuri palmuöljyteollisuus, mutta samalla maan kotimarkkinoiden kuluttajille on varmistettava riittävä ruokaöljyn saatavuus.
DMO:n avulla hallitus voi asettaa markkinatoimijoille velvoitteita kotimaisen kysynnän täyttämiseksi.
Tavoitteena ei ole ainoastaan saada tuotteita markkinoille, vaan myös tukea hintojen vakautta ja estää tarjontahäiriöitä.
MinyaKitan kohdalla asia on erityisen herkkä, koska ruokaöljy on yksi tavallisten kotitalouksien keskeisistä elintarvikkeista.
Miksi hallitus haluaa pitää jakelun vakaana?
Ruokaöljyn hinta vaikuttaa laajasti Indonesian talouteen.
Kotitalouksien lisäksi sitä tarvitsevat ravintolat, pienet ruokakojut, paistetun ruoan myyjät, catering-yritykset ja monet muut pienet liiketoiminnat.
Jos ruokaöljyn saatavuus heikkenee tai sen hinta nousee voimakkaasti, vaikutukset voivat levitä myös muihin tuotteisiin ja palveluihin.
Siksi MinyaKitan jakelun hallinta on paitsi elintarvikepolitiikkaa myös sosiaalista ja taloudellista politiikkaa.
Hallitus joutuu samanaikaisesti huolehtimaan kuluttajista ja yrityksistä.
Yhtäältä kuluttajille pitää olla tarjolla riittävästi edullista ruokaöljyä. Toisaalta jakelujärjestelmän pitää antaa pienille yrityksille mahdollisuus jatkaa liiketoimintaansa.
Tästä syntyy nykyisen DMO-keskustelun keskeinen haaste.
Bulogin roolin kasvattaminen voisi vahvistaa valvontaa
Jos DMO nostetaan 100 prosenttiin Bulogin kautta, valtion rooli MinyaKitan jakeluketjussa kasvaisi merkittävästi.
Tällaisen järjestelmän mahdollinen etu olisi jakelun keskitetympi koordinointi.
Valtionyhtiöllä voisi olla paremmat mahdollisuudet seurata toimituksia, varastotilannetta ja alueellista saatavuutta yhden järjestelmän kautta.
Myös hallituksen valvonta voisi teoriassa helpottua, jos jakelun pääkanava olisi selkeämmin keskitetty.
Mutta keskittämiseen liittyy myös haasteita.
Indonesia koostuu tuhansista saarista ja hyvin erilaisista markkina-alueista. Paikalliset jakelijat tuntevat oman alueensa tarpeet ja kauppaverkostot.
Jos kaikkia jakelutehtäviä keskitetään suurelle valtionyhtiölle, on varmistettava, että jakelu ei hidastu sellaisilla alueilla, joilla pienemmillä toimijoilla on jo toimiva verkosto.
Tämän vuoksi Budi Santoso korostaa eri toimijoiden yhteistyötä.
Pienet yritykset ovat osa toimitusketjua
UMKM-sektori on Indonesiassa erittäin laaja. Pienet yritykset toimivat monilla aloilla, ja elintarvikkeiden kaupassa niiden rooli on erityisen tärkeä.
MinyaKitan tapauksessa pienet jakelijat voivat toimia linkkinä suurempien toimittajien ja paikallisten kauppiaiden välillä.
Jos niiden rooli pienenee nopeasti, vaikutus ei välttämättä rajoitu vain jakeluyrityksiin. Se voi ulottua myös pieniin vähittäiskauppoihin ja muihin paikallisiin yrityksiin.
Siksi hallitus näyttää etsivän mallia, jossa Bulogin kapasiteettia voidaan vahvistaa ilman, että olemassa oleva UMKM-verkosto menettää kokonaan asemansa.
Tällainen yhteistyömalli voisi tarkoittaa sitä, että valtionyhtiöt ja pienet yksityiset jakelijat toimivat rinnakkain.
Ministeri ei ole kuitenkaan vielä ilmoittanut lopullista rakennetta mahdolliselle uudelle järjestelmälle.
100 prosenttia ei ole vielä päätös
Kauppaministerin lausunnoissa on tärkeä ero ehdotuksen ja päätöksen välillä.
Bulog on esittänyt 100 prosentin tavoitetta, mutta hallitus ei ole vielä vahvistanut, että koko DMO-jakelu siirrettäisiin Bulogin tai muiden BUMN-elintarvikeyhtiöiden vastuulle.
Budi Santoso sanoi, että hallitus seuraa edelleen MinyaKitan jakelun kehitystä.
Tämä tarkoittaa, että nykyinen 35 prosentin vähimmäisvelvoite on edelleen lähtökohta, vaikka toteutunut jakelu onkin ollut tätä korkeampi.
Samalla hallitus joutuu arvioimaan, tarvitaanko tulevaisuudessa suurempaa valtionyhtiöiden roolia.
Päätös voi riippua esimerkiksi markkinoiden saatavuudesta, hintakehityksestä, tuotannosta ja siitä, miten hyvin nykyinen jakelujärjestelmä pystyy vastaamaan kuluttajien tarpeisiin.
ID FOOD mukana nykyisessä järjestelmässä
Bulog ei ole ainoa valtion omistama toimija, joka osallistuu MinyaKitan jakeluun.
Myös ID FOOD on osa nykyistä järjestelmää. Lisäksi mukana on UMKM-yrityksiä ja muita jakelijoita.
Tämä tekee 100 prosentin DMO-ehdotuksesta monimutkaisemman kuin pelkän jakeluprosentin muuttamisen.
Jos valtion roolia kasvatetaan, samalla on ratkaistava eri toimijoiden välinen työnjako.
Kuka vastaa toimituksista eri alueilla? Miten tuotteet kulkevat tuottajilta jakelijoille? Miten varmistetaan, että vähittäiskauppiailla on riittävästi varastoa? Miten järjestelmä reagoi kysynnän kasvuun?
Näihin kysymyksiin tarvitaan selkeät vastaukset ennen kuin uutta järjestelmää voidaan soveltaa täydessä laajuudessa.
Hinta ja saatavuus ovat kuluttajan näkökulmasta tärkeimmät
Tavallisen kuluttajan näkökulmasta keskustelu DMO-prosentista on lopulta tärkeä ennen kaikkea siksi, että se vaikuttaa tuotteen saatavuuteen ja hintaan.
Kuluttajalle ei ole ratkaisevaa, onko jakelijana Bulog, ID FOOD tai UMKM-yritys. Olennaista on, että MinyaKita löytyy kaupasta silloin, kun sitä tarvitaan, ja että sen hinta pysyy hallituksen tavoitteen mukaisena.
Tämän vuoksi hallituksen täytyy arvioida mahdollista 100 prosentin DMO-järjestelmää käytännön tulosten perusteella.
Jos keskittäminen parantaa saatavuutta ilman, että pienet jakelijat kärsivät kohtuuttomasti, järjestelmällä voi olla perusteita.
Jos taas keskittäminen aiheuttaa jakelun tehottomuutta tai heikentää paikallisten yritysten asemaa, hallitus voi joutua harkitsemaan vaihtoehtoista mallia.
DMO:n toteuma kertoo nykyjärjestelmän toimivan ainakin osittain
Kauppaministerin esiin tuoma noin 51 prosentin toteuma on yksi keskustelun tärkeistä luvuista.
Nykyinen velvoite on 35 prosenttia, mutta käytännön toteutus on ollut korkeampi.
Tämä tarkoittaa, että markkinajärjestelmä ei tällä hetkellä toimi pelkästään vähimmäisvaatimuksen varassa.
Samalla se ei vielä ratkaise sitä, onko 100 prosentin tavoite tarpeellinen.
Hallitus voi joutua vertaamaan kahta mallia: nykyistä monitoimijamallia ja vahvemmin keskitettyä mallia.
Vertailussa olisi arvioitava muun muassa toimitusvarmuutta, kustannuksia, kuluttajahintoja, alueellista saatavuutta sekä vaikutuksia UMKM-jakelijoihin.
Mahdollinen muutos vaatii yhteistyötä
Budi Santoson lausunnot osoittavat, että hallitus ei halua tarkastella MinyaKitan jakelua vain yhden toimijan näkökulmasta.
Bulogilla on oma tehtävänsä elintarvikehuollon vahvistamisessa. ID FOODilla on oma roolinsa valtion elintarvikejärjestelmässä. Samalla UMKM-yritykset ja muut jakelijat ovat jo osa markkinoiden käytännön toimintaa.
Jos näiden toimijoiden välistä yhteistyötä voidaan vahvistaa, hallitus voi mahdollisesti saavuttaa paremman tasapainon valvonnan ja markkinoiden joustavuuden välillä.
Tämä on myös syy siihen, miksi ministeri painottaa kommunikointia eri osapuolten kanssa.
Indonesian ruokaöljypolitiikan seuraava vaihe
MinyaKitan DMO-keskustelu osoittaa, että Indonesian ruokaöljypolitiikka on jälleen tärkeässä vaiheessa.
Hallitus pyrkii varmistamaan, että kansalaisille on tarjolla riittävästi kohtuuhintaista ruokaöljyä. Samalla sen on vältettävä sellaisia sääntömuutoksia, jotka voisivat häiritä toimivaa jakeluverkostoa.
Bulogin 100 prosentin ehdotus on yksi vaihtoehto tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Kauppaministerin viesti on kuitenkin selvä: ennen lopullista päätöstä UMKM-yritysten ja muiden jakelijoiden asema on otettava huomioon.
Nykyinen järjestelmä perustuu useiden toimijoiden yhteistyöhön, ja ministerin mukaan tämä yhteistyö on tähän asti toiminut ilman merkittäviä ongelmia.
Ratkaisevaa on tasapaino
Lopullinen kysymys ei siten ole ainoastaan se, pitäisikö DMO nostaa 100 prosenttiin.
Paljon tärkeämpää on, millä tavalla mahdollinen muutos toteutetaan.
Jos Bulogin roolia kasvatetaan, hallituksen on huolehdittava siitä, että jakeluverkosto säilyy tehokkaana. Jos UMKM-yritykset jatkavat mukana, niiden tehtävät ja oikeudet on määriteltävä selkeästi.
Samalla kuluttajien on saatava varmuus siitä, että MinyaKitan saatavuus pysyy vakaana.
Hallituksen on siis tasapainotettava kolme keskeistä tavoitetta: elintarviketurva, tehokas jakelu ja pienyritysten osallistuminen.
Tämän vuoksi Budi Santoso ei ole suhtautunut 100 prosentin DMO-esitykseen yksinkertaisena prosenttimuutoksena.
Sen sijaan hallitus tarkastelee kokonaisuutta ja seuraa edelleen markkinoiden kehitystä.
Päätöstä odotetaan edelleen
Bulog on jo toimittanut kirjallisen ehdotuksen kauppaministerille, mutta lopullista päätöstä 100 prosentin DMO-jakelusta ei ole vielä tehty.
Sillä välin nykyinen järjestelmä jatkaa toimintaansa. Bulog, ID FOOD, UMKM-yritykset ja muut jakelijat osallistuvat MinyaKitan toimituksiin.
Kauppaministeriön kannalta seuraava vaihe on arvioida, tuoko suurempi valtionyhtiöiden rooli todellista lisähyötyä markkinoille.
Jos 100 prosentin järjestelmä otetaan käyttöön tulevaisuudessa, sen onnistumista mitataan ennen kaikkea käytännön tuloksilla: pysyykö MinyaKita saatavilla, säilyykö hinta vakaana ja pystyykö jakeluketju toimimaan tehokkaasti eri puolilla Indonesiaa.
Samalla hallituksen on varmistettava, etteivät pienet ja keskisuuret yritykset joudu tarpeettomasti syrjään.
MinyaKitan ympärillä käytävä keskustelu on siten enemmän kuin kiista yhdestä prosenttiluvusta. Se on keskustelu siitä, kuinka Indonesian valtio, BUMN-yhtiöt ja yksityiset pienyritykset voivat yhdessä hallita strategisen elintarvikkeen jakelua.
Kauppaministeri Budi Santoson tämänhetkinen linja on, että muutoksia voidaan harkita, mutta UMKM-yritysten ja muiden jakelijoiden roolia ei saa unohtaa.
Bulogin ehdotus 100 prosentin DMO:sta on nyt hallituksen arvioitavana. Lopullinen päätös ratkaisee, muuttuuko MinyaKitan jakelurakenne tulevina kuukausina vai jatketaanko nykyisellä monitoimijamallilla.
Yksi asia on kuitenkin selvä: Indonesian hallitukselle MinyaKitan saatavuus, hintavakaus ja tehokas jakelu ovat edelleen keskeisiä tavoitteita. Samalla pienyritysten osallistuminen on nähtävä osana ratkaisua eikä ainoastaan järjestelmän ulkopuolisena tekijänä.
Belum ada tanggapan untuk "Kauppaministeri korostaa: MinyaKitan 100 prosentin DMO-esityksessä on otettava huomioon pienet yritykset"
Post a Comment